Tämä Pesänjako tarjoaa muutakin kuin testamentintekoa. Sami Hintsasen, Ville Pusan ja Jani Karvisen kirjoittama Pesänjako on siitä ihmeellinen tapaus, että melkein tyhjästä on nyhjästy tolkutonta stooria, joka Marika Vapaavuoren ohjaimissa siirtyy rytmikkääksi menoksi ja lahjakkaaksi laulannaksi. Kaihon karavaani kuljettaa puolelleen ja kokonaisuus saa antamaan kliseet anteeksi.

Taas kerran luodaan profiilia Tinderiin ja pelataan kivi-paperi-saksia, mutta alpakoita en ole ennen lavalla nähnyt! Enkä Lari Halmetta yhtenä niistä. Moni on sen sijaan nähnyt Halmeen pukumiehenä tv-rooleissa, mutta tuskin näin irtonaisena lakimiehenä. Hänen kehonkäyttönsä ja tyylitellyt askeltamiset vetoavat ensi tahdeista, kuten koko ensemblen esiinmarssi, ei sen puoleen. Mansen rytmitaiturit ovat koolla, ja mukana myös uutta verta. Nuori Senni Raappana raapaisee rinnasta vahvoilla vedoillaan. Sympaattisesti vaikuttava oli myös kitaransa kanssa aina sivustalta hiippaileva Louie So.

Mafiakiemuroilla ei olisi kannattanut päätä vaivata, niihin on simsalabim-ratkaisut. Esityksessä sohaistaan moraaliasioita, niin poliisien kuin juristien, miesten ja naisten, sekä taiteilija- että rakkauselämää, Mari Turusen lausumana lopputulemana “Jutut vaan meni näin”.

Niinpä, hyvin meni.

Pesänjako 2

Kuvat: Harri Hinkka

Juttele esityksestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.